Hui kui aika onkaa vierähtäny tästä matkasta, jo 2 kk! Tää matkaki lähti aika extemporee, Suunniteltii et tehtäs hiihtolomalla jotain kivaa, ehkä mentäs jonnekki mut sekään ei oikee ollu varmaa. Mikä ny meiän perhees ikinä ois varmaa. Sit ruvettii kattoo matkoi ja ei kauaakaan ni istuttiin jo lentokoneen pehmeillä mutta ahtailla penkeillä. Reissua ku miettii ni tulee mieleen muutama sana: shoppailu, jäätävä liikenne ja bailandoo. Oikeesti mä niin vihaisin turkin liikennettä. Autot suurin piirtein ajo vaa sieltä missä on tilaa ja muutenkaa niillä ei vissii oo mitää liikenne sääntöjä. Jotenki tosi karmivaa ylittää tietä tai istua taksin kyydissä ku tuntu kokoajan, että kohta tulee ruumiita! Mutta elossa ollaan kyl. Oltiin siis reissulla viikko ja sen aikana ei oikeestaa mitään kovin erikoista tehty, joka päivä shoppailtii tai muuten vain oltiin ulkona kiertelemässä. Rahaa sinne maahan ainakin uppos. Tuli ostettuu vaatteita, laukku, kengät, ruokaa, juomaa, meikkejä ja hajuvesii. Täydellistä sanon mä.
Ehittiin tavallaan jopa tutustua muutamaan paikkakuntalaiseekin siellä. Tai ainakin niiden kanssa tuli vaihettua joka päivä muutama sana. Aika hassua mun mielestä että Istanbulissa on nii paljon mutta silti tuut näkemään samoja ihmisiä ihan ohi mennen! Haha en ymmärrä. Ruoka kulttuuriin en oikeestaan päässyt sisälle viikossa. Ainakaan aamupala kulttuuriin. Hyi. En yleensä ole ruuan suhteen nirso mutta en voinu millään sietää aamupalaa siellä, ihme tahnoja ja kaiken maailman haisu juustoja. Mutta onneksi lähellä oli jokin elintarvike kauppa josta sai huoneeseen kahvia yms. Kaikki lämpimät ruuat mitä siellä syötiin oli hyviä. Suurinmaks osaks syötii kaikkea halpaa, kuten kanaa, kebabaa, ja muita tarjolla olevia ruokia. Lihoin varmaa pari kiloa koko matkalla, ainaki semmoselt tuntu.
Illalla käytiin aika usein ulkona. Vähä tanssimassa ja reilaamassa. Ja aamulla kärsittiin sitten, näinhän se aina menee. Luulis, että illalla istanbul olis vähän hiljaisempi, autoja menis vähemmän ja muutenkin ihmisiä olis vähemmän liikenteessä. Mutta ei! Yhtä paljon oli autoja ja ihmisiä liikenteessä joka on aika jännää ainakin mun mielestä. Käytiin siis illalla yleensä joko tanssimassa tai syömässä. Ja aivan nytten tulikin mieleen, että jos meet turkkiin, tai Istanbuliin valmistaudu kuuntelemaan huutoa koko päivä. Nimittäin moskeijoitten huutoa! Sitä ei voi olla huomaamatta tai kuulematta.
Muuten matka meni ihan hyvin. Lentokone pysy taivaalla ja kukaan ei kuollut ruokamyrkytykseen. Kiitän vain hyvää matkaseuraani ihanasta reissusta: perhe ja juuso. Oottekos ollut Istanbulissa? Mitä mieltä olitte kyseisestä paikasta? Saara kiittää ja kuittaa!
